Dark times are coming

Jepjep ihan niin kuin otsikko sanoo.
Tein tässä loppuviikosta ehkä parhaan päätöksen ikinä.

Kaikki alkoi siitä kun mietin kuinka paljon säästäisin rahaa ellen ostaisi aina joka kuukausi uusia vaatteita tai muuta krääsää. Mietin sitten että hei jos olisin maaliskuun "shoppailulakossa"..
Mulle on kehittynyt tässä parin viimeisen vuoden aikana jonkin asteinen "ostamisaddiktio".
Ja kun satun olemaan materialistinen paskiainen tuntuu elämä ihan kamalan tylsältä jos en saa uusia juttuja joka kuukausi.
Mutta nyt sille on tulossa stoppi.

Mulle ominaisellaa tavalla päätin mennä vielä askeleen eteenpäin ja hitto soikoon(!) minä aion säästää.

Mistä nämä ajatukset?

Hirveesti tekis mieli vierailla briteissä ja tarkemmin oikeastaan Skotlannissa. Kummitäti perheineen asustelee siellä ja aion joka tapauksessa lähteä sille suunnalle opiskelemaan tulevaisuudessa.
Se on siis ensimmäinen säästökohde.

Toinen säästökohde on mahdollisesti eräs juttu jota eilen päivittelin tumblrissa.
Kyseessä on siis hahhahoohhhoohohoho JKT48.
"Hullua", sanoin itsekseni tänä aamuna kun ajattelin homman läpi uudestaan.
Pitäisi säästää ikuisuuksia ja mistä voin tietää olevani kiinnostunut koko ryhmästä sitten jos/kun mulla on rahat kasassa?
Mutta ongelma ei taidakaan olla tämän näköinen. Mietiskelin, että jos tuo mahdollinen skenaario tapahtuu niin sitten säästän vaan pari kuukautta pidempään ja lähden Japaniin.

Laskeskelin tossa säästöaikataulua ja maaliskuusta eteenpäin pitäisi yhdeksän kuukautta jaksaa. Paitsi tietenkin jos jotenkin onnistuisin saamaan kesätöitä (mikä tosin vaikuttaa aika epätodennäköiseltä).
Lupasin kuitenkin itselleni että saan silloin tällöin ostella vaatteita tms, kunhan ne eivät ole kalliita. Eli kirppareita en lue ulos laskuista hee hee.

Ja tätä kautta pääsenkin sitten seuraavaan aiheeseen, joka on viime viikonloppu.
Kuten viimeksi sanoin, suunnittelin lähteväni viihteelle ja tilanne tietenkin oli se ettei lattialta vaatekaapista löytynyt mitään kivaa. Ostin sitten tuollaisen denim-paidan, joka on sattumoisin mun uusi lemppari..
Piti kauheesti ottaa kuvia, mutta valmistautumisrituaalini veikin yllättävän paljon aikaa ja baarissa oli ehkä vähän liian täyttä jne.

Ehdin kuitenkin ottamaan pari kuvaa webcamilla ennen lähtöä.

sotku on paras :D ja pikseli :D

Tuossa ilman meikkiä yms. Ehin ainoastaan littaamaan hiukset päätä myöten peruukkia varten. Oon kadottanut mun peruukkisukan vai mikälie onkaan.

pitkä naama

Ja tässä just vähän ennen lähtöä. Voisin vaikka vannoa ettei mun leuka oikeasti näytä noin terävältä.

Tässä videomateriaalia illasta. Huomauttaisin olleeni hieman humalassa. Enkä koskaan sanonut olevani hyvä laulaja. Enkä sitä ole ainakaan tuon perusteella.
Lauloin karaokessa siis Trainin Hey Soul Sister. Kivaa oli kyllä.

Ainii! Hommasin ukulelen! En jaksa alkaa täällä raivoamaan siitä kuinka ongelmallista soittamaan opetteleminen on ollut mutta tässä kuva.

lemonnn

Seuraavaksi tähän blogiin on luvassa ensimmäinen oma tekemä banneri. Jee.

Arkistojen kätköistä pt2 (aka laama kasvoi isoksi)

Moikkamoi. Jatketaan vihdoinkin siitä mihin jäätiin. Jee.

Mikä se ripsiväri on? En tiiä, koskaa kuullutkaan.

38. Ihanat peitepuikkohuulet.
39. Eletään vuotta 2008. Tässä näytän ihan oikeesti joltain tavalliselta tallaajalta. Tässä taitaa kans olla vikaa kertaa pidennykset. Mun omat oli sineteillä ja voi luoja sitä tuskaa kun niitä otettiin pois. Tuntu kanssa ihan siltä kun olisin kaljuuntumassa kun lähti niin paljon hiusta niiden mukana.
Mulla ehti noi pidennykset olla lähemmäs 3kk ja omat hiukset oli kivasti rastottunut niiden liimakökköjen päälle. Ei enää koskaan.
40. Tässä mä kai yritin jotain scenehtävää. Oli lopputulos melko kaukana siitä.

Nyt tulee sitten aika iso aikahyppy kun mulla ei ole enää kuvia tallella tosta 08-09 vaihteesta. Mennään suoraan siis syksyyn 2009.

41. Olin just muuttanut pois porukoilta tuolloin. Ja olin ihan hukassa tyylini (ja hiusteni) kanssa kuten näistä kuvista huomaa.
42. Välillä oli noloja bändipaitoja..
43. ..ja välillä vähän muuta. Huomatkaa toi hieno "liukuvärjäys". Yritin epäonnisesti saada hiukseni vaaleiksi mustan jälkeen.

44. Onnistuin viimeinkin vaalentamisessa. Jotenkuten. Tää on käsittääkseni sitä aikaa kun aloin viihtymään ilman meikkiä kulmia lukuunottamatta.
45. Ei muuta.
46. Ollaan muuten jo vuodessa 2010. Olin jo jonkin aikaa halunnut kokeilla tota tollasta hiusten takaosan värjämistä. Mutta ruskee olis ollut ihan liian tylsä väri niin pinkillä mentiin. Dimmu Borgir-paita.

47. Mulla kesti tosi pitkään ennen kun pystyin päästämään irti noista ernukulmista.
48. Tässä ollaan jo Limingassa ("opiskelin" siellä taidekoulussa). Olin kyllästynyt tylsään melko pitkään lettiini niin leikkasin toisen sivun lyhyeksi ja jätin tollasen karmeen takatukan. Jonka värjäsin siniseksi. Väri ei kuitenkaan ottanut kiinni mulla kauheen hyvin ja lopputulos oli lähempänä vihreää. Kyseessä oli siis joku Stargazerin väri.
49. Tässä mulla on ekaa kertaa ikinä luomiväriä. Olin ostanut jonkun pienen paletin (musta, harmaa ja valkoinen) lähinnä sen valkoisen takia mut kelasin et hei miks ei ja kokeilin ensimmäistä kertaa elämässäni ihan kunnolla meikkaamista. Aika karseeltahan toi näyttää, mutta sitten kun miettii mun aikaisempia meikkikokeiluja niin eihän toi oo vielä mitään.

50. Ja tämä tässä onkin sitten viimosia kertoja kun oon meikannut jokapäiväisesti. Oon näköjään tossa leikannut kans sen karmeen takatukan pois. Tuossa näkyy kans mun hiusten luonnollinen väri (joskin se on ehkä aavistuksen tummempi. Johtunee salamavalosta).
51. Nyt päästään tämän blogin syntymäajoille. Aaah nuo hopeanharmaat hiukset. Kaipailen niitä sillointällöin vieläkin.
52. Vaikka ne näyttikin enemmän valkoisilta kuin hopeisilta.

53. Taisin tännekkin kirjoittaa siitä kuinka hiuksista piti tulla punaiset vaan kuinkas kävikään. Oon muuten tosi tyylikkäänä. Vissiin hotellin vessassa.
54. Voi. Luoja. Näytän ihan kamalalta. Tuona kesänä tuli syötyä. Ja paljon. Ja se näkyi.
55. Osaan aina hämmästyttää näillä vaatevalinnoillani.

56. Mulla ei ole mitään sanottavaa.
57. Sain hiukset kovan yrityksen jälkeen viimeinkin punaisiksi. Ihanat noi turvonneet silmänaluset. Olen aina osannut nukkua.
58. JOO. Mitä paksummat kulmat niin sen parempi.

Tähän päätän tämän muistelun, sillä kaikki loput kuvat mitä voisin laittaa, ovat täällä blogissa aiemminkin esiintyneet. En nykyään ota itsestäni enää läheskään niin paljoa kuvia kuin joskus ennen.

Oon tänään lähdössä viihteelle ja vaatteet on kivoja niin siitä on tod. näk. tulossa kuvamateriaalia sitten kun jaksan päivittää.

Pitäkää kiva viikonloppu fyeaaaahhh

Arkistojen kätköistä pt1 (eli kuinka pikkulaamasta tuli ernulaama)

Oon suunnitellut tällaista postausta jo pitkään, mutta nyt vasta alan saada jotain aikaiseksi.
Ajattelin siis vähän viihdyttää teitä pitämällä tällaisen "lyhyen" katsauksen omaan historiaani kuvien avulla.
Luvassa siis todistusaineistoa siitä, etten ole koskaan osannut meikata, laittaa hiuksia saati sitten pukeutua.

Yritin valita mahdollisimman hienoja kuvia (ilmeellä) ja nimenomaan sillä kriteerillä että eivät oisi aikaisemmin netissä pyörineet. Jos välistä löytyy muokattuja kuvia, se meinaa sitä ettei mulla enää ole alkuperäisiä tallella.

Ensimmäisessä osassa käsittelen ikävuodet n. (6)13-17.

Tahdon tollaset aurinkolasit kesäksi kiitos

1. Tässä on siis MINÄ 6 vee. Ihan söpö. Toi mekko uuh. Oli vissiin jotain äidin lapsuusvaatteita jos oikein muistan.
2. Ihan oikeen kolmetoista vuotta vanha. Kyllä huomaa nenästä kuka on kyseessä. Näytän vieläkin melkein samalta. Mulla oli tuolloin tapana vetää (rasvaiset) hiukseni päätä myöten ja jotta ne kunnolla pysyy niin niin piti olla miljoona pinniä. Mieluiten sellaisia värikkäitä glitterblingkirakira. Tyylikästä.

Oon aina osannut muokata kuviani

3. Tää piti laittaa erikseen kun oli niin hieno! Minä 14 v. En saanut oikeasti meikata noin niin oli sitten pakko vetästä jollain alkeellisella kuvanmuokkausohjelmalla noi mustat huulet yms. Hiukset ei ollu ikinä likaiset haha. Mutta toi oli kyllä sitä aikaa kun tuntu et hiukset öljyyntyi heti suihkun jälkeen. Ei oo noita aikoja ikävä ollenkaan.

Ihan oikeesti mustat huulet!

4. Tässä alkaa näkyä jo pientä ernuuntumista. Mustat huulet piti olla tosin. Muistan kuinka töhräsin noi huulet heti kun ei ollut ketään auktoriteettiä omaavaa aikuista lähettyvillä. Kaupungilta kotiin tullessa piti putsata sitten (mieluiten vielä tyyliin bussissa tms.).
5. Ja sieltähän se pikkuernu kuoriutui! Hiuksetkin lyheni sopimaan enemmän tuohon tyyliin. Ei sovi oikeen toi ilme ja ele yhteen. Mut ei se mitään ku piti olla niin cool ja kawaii samaan aikaan. Japani oli tosi kiva juttu.

Osaan näköjään kans hymyillä

6. Taas näitä ihania shopattuja kuvia. Ku Mana oli niin cool ja ihana niin pitihän sitä omistakin kuvista se nenä saada piiloon.
7. Ah tää on ihana. En oo ihan varma mikä tää mun "tyyli" oli. Piti jotenkin itse yrittää soveltaa noita ernujuttuja kun mulla ei ollut varaa mihinkään backstreet-laatukuteisiin. Porukoilla on toi ankkasateenvarjo vissiin vieläkin.
8. KULMAKARVAT! Herranjestas. Yleensä mulla oli hiukset peittämässä tota kohtaa mutta voi luoja. Voi. Luoja.
9. Joo lapsi on terve kun se leikkii, mutta olin tossa kai just päässyt kahdeksannelta luokalta. Aaahh raitasukat.

NARUTO OLI IHA PARAS :D

10. Meen ihan lukkoon ku ajattelenki sitä että oon ylpeenä kulkenu kaupungilla Narutopanta kaulassa tai vaikka missä (päässä, reidessä, laukussa, kaikkialla). Ja noi lasit.. Oli jotain +3.00 lukulasit, mutku mutku Miyavilla oli samankaltaset jossai kuvassa nii pakkohan munki oli sellaset hommaa. Ei ollu tuolloin vielä näitä "imagolaseja".
11. Hei noi levinneet kajaalit on ihanat. Huomaa että alkoi toi japanivillitys vähän laantua (tai niinhän sitä luulisi, odottaaka vain!).
12. Tuohon aikaan mulla oli kaikki kuvat näitä hiuksetsilmilläahelämäonniinkamalaa-otoksia. Ou mai oon muuten 15 v. näissä kuvissa!

Meni numerot sekaisin, antakaa anteeksi

19. Dramaattinen meikkikokeilu!
20. Vihaanelämää-angst
21. Huomasin muuten just äsken, että kaikissa näissä tän ajan kuvissa on tuo sama huivi. Tapasin nimittää sitä ernu- tai emohuiviksi tuolloin. Ernuhuivi-nimitys jäi.
22. Olin basisti bändissä. (en oikeesti ollut mikään kummoinene soittaja) Ja rakastin noita pääkallotennareita. Backstreet-laatua. Korjailin niitä jesarilla kun alkoi pohjat halkeilemaan. Noi haisi ihan karmeelle. Muistan kuinka äiti heitti noi roskiin (poissaollessani) heti kun olin hommannut ekat converseni. Se ei kestänyt noita. En ymmärrä miksi.

13. Kanan ensimmäinen keikka muistaakseni. Oon tosi tyylikkäänä. En usko muuten ketään joka väittää tosissaan tykkäävänsä Kanan musiikista. Voi luoja. Tai no joo. Tulihan tuolloin kuunneltua mitä ihmeellisempiä bändejä ja artisteja.
14. Pinnit ristissä otsalla. Siitä tuli mun tunnusmerkki joksikin aikaa. Sain silleen hyvin pysymään noi ohimolta vedetyt hiukset niin ettei ne tulleet koko ajan silmille.
15. Kun olin niiiiiiin emoangstyhyy niin minkä takia mulla ei ollut mustia hiuksia? Äiti ei antanut värjätä. Oli pakko tyytyä ruskeeseen.

Pinnejä. Niin paljon pinnejä.

16. Huomatkaa toi ihana saatanallinen katse. Tosi söpöä. Toi pinnikypärä oli aika.. eh..
17. Oho oho mähän hymyilen.
18. Pinnien määrä vaan kasvaa. Nyt ymmärrän minkä takia ihmiset tuijotti mua julkisilla paikoilla. Kyllähän tuo vähän hölmöltä näyttää.

23. Meillä oli ysin lopussa TET-jakso, jonka itse vietin Tiimarissa. Enkä näköjään silloinkaan voinut elää ilman pinnikypärääni. En yhtään ihmettele, minkä takia ihmiset ei tulleet multa kauheasti apua kyselemään.
24. Olin tuona kesänä jenkeissä Texasissa, joka aiheutti pientä "normalisoitumista". En ottanut mitään superernureleitä mukaan ja pinnitkin jäi. Pelkäsin liikaa, että ne rupeaa hälyttämään lentokentällä tarkistuksessa hehe.
25. Ei, en äkillisesti värjännyt hiuksiani (kyllähän tuosta huomaa että se on peruukki). Oli ei eka, vaan toinen "cosplayni". Nolo olin.

Aina yhtä edustavana

26. Ehdin kesän 2007 aikana innostua gangurosta gyarusta, mutten osannut. Ihana toi valkoinen luomiväri. Sitä on kaikkialla. Oli muuten ensimmäisiä kertoja kun edes käytin luomiväriä. Sitäkään en ymmärtänyt, että gyaruilussa olis pitänyt luopua noista ernukulmakarvoista.
27. Toinen Kanan keikka. Ensimmäinen keikka, johon itse jonotin läpi yön. Kuumeessa. Tuossakin on tuota valkoista luomiväriä. Kaikkialla. Ja hei apua mikä toi lippa on.
28. Muuten ihan kiva mut noi kulmat. Itse pidin niitä ihan normaaleina ja oikein kivan näköisinä.

29. Oon tässä jo 17 v. Tässä taitaa muuten olla myös viimeinen kerta kun ihan kunnolla "ernuilin". Taas toi ihana katse "suoraan helvetistä perkele". Tuossa on myös ilmeisesti ekan kerran ihan oikeesti mustat hiukset. Blondilla raidalla kun Hello!Projectin Ogawa Makotolla oli sellainen joskus kans.
30. "Oonko nyt tarpeeks kawaii?" Noi vaaleenpunaiset leggingsit sai mun jalat näyttää.. joo.
31. Pistin tän vaan ilmeen takia.
32. Tässä kohtaa yritin ottaa "gyarun" vähän vakavammin ja yrittää kovemmin. En silti jättänyt niitä ernukulmakarvoja. Saati "lokinpaskasilmiä". Eikä tota nyt oikeen gyaruksi voisi kutsua. Ei ollut ees irtoripsiä.
33. Mutta yritin silti.

34. Ja yritin. Tuo taitaa olla samalta päivältä kun oli ekat lukion kevätjuhlat.
35. Lievensin vähän silmämeikkiä.
36. Paitsi että kokeilin manbaa. Tuo kuva on tuottanut kauhun hetkiä monille ihmisille. Kuva on ehkä saattanut olla silloisessa gyaru_fucks-yhteisössä. En ihmettelis. Kuvassa myös esillä silloin uutukaisen uudet pidennykset. En halua hiuspidennyksiä enää koskaan. Kiitos ei.
37. Kulmakarvoja lukuunottamatta aloin näyttää jo melkoisen ihmismäiseltä.

Siinä olikin sitten tämän postauksen viimoset kuvat. Jatkan tätä varmaan vielä 1-2 postauksen verran.
Pitäkää kivat viikonloput!