Kuplivaa ja paskaa kitarointia

Ennen kuin kirjoitan mitään otsikkoon liittyvää, tahdon kertoa teille tarinan vanhaksi menneestä passista.

Mun passini (joka on myös ainoa henkilöllisyystodistukseni) meni vanhaksi noin vuosi sitten.
Koska olen laiska paska en jaksanut uusia sitä heti silloin. Enkä sen jälkeenkään.
Viime vuoden pärjäsin melkein hyvin, sillä eivät ne kaupassa katso sitä passin eräpäivää kovinkaan tarkasti.
Loppukeväästä tosin törmäsin ensimmäiseen ongelmaan.
Alko. Tuo ihanan hurjan hulvaton alkoholitaivas.
Kossupulloa kassalle viedessäni olin aivan varma etteivät ne sielläkään huomaa. Olin väärässä.
Eipä tämä mitään, en siltikään jaksanut vaivautua poliisiasemalle passin uusimistarkoituksessa.
Ihan hyvin olen pärjännyt ilman Alkon suunnattoman suurta viinatarjontaa. Lähikaupassa eivät koskaan kysy papereita kun siellä niin usein käyn.
(Tahtoisin tähän lisätä että ei, en osta alkoholia joka päivä. Sen sijaan tupakkaa tulee ostettua varsin usein) 

Kaikki oli siis kutakuinkin hyvin kunnes..(!)
Tässä noin kuukausi taaksepäin eräänä tylsänä lauantai-iltana päätin että olisi ihan kiva mennä laulelemaan karaokea.
Olin päättänyt mennä suosikkipaikkaani täällä treellä.
Ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin poke kysyi multa papereita.
Katsoi pitkään passiani ja huomautti sen olevan vanha.
En sitten mennyt sinne.

Kävin tällä viikolla hakemassa uuden passin. 

Josta pääsenkin sitten ihan otsikon aiheeseen. Huomenna olisi tiedossa kahtakin kuplivaa. Nimittäin Tampere Kuplii ja illalla viihteelle uuden passin kera jee.
Oon jo aika varma että menen taas pakkelinaamana peruukki päässä. Alkaa hiukset olee sen verran karmeen näköiset etten tiedä viittinkö kauheesti ihmisten ilmoilla näyttäytyä näillä.
Hiuksiin liittyen.. Olen jo ihan kyllästynyt tähän kupariin/oranssiin.
Tokaisin tänään kaverille että pitänee varmaan tilata lisää peruukkeja, sillä aion tehdä tälle kuontalolle värinpoiston ja tällä kertaa olen aika varma siitä että nyt tippuu loputkin hiukset. Saa nähdä miten käy.

Pistän tämän kuvattoman postauksen loppuun vielä videon tuosta "paskasta kitaroinnista".
Päätin hoilottaa tällä kertaa biisin nimeltä Anti-Nostalgic. Kappale lienee tuttu niille, jotka ovat joskus Gravitationin nähneet. Sori kun raiskasin teidän ihanan suosikkinyyhkybiisin. Paitsi etten edes ole pahoillani.

Ainii. En osaa vieläkään soittaa kitaraa hahahhiiihi

Viikonloppu on paras :D ja känni :D

Arkistojen kätköistä pt1 (eli kuinka pikkulaamasta tuli ernulaama)

Oon suunnitellut tällaista postausta jo pitkään, mutta nyt vasta alan saada jotain aikaiseksi.
Ajattelin siis vähän viihdyttää teitä pitämällä tällaisen "lyhyen" katsauksen omaan historiaani kuvien avulla.
Luvassa siis todistusaineistoa siitä, etten ole koskaan osannut meikata, laittaa hiuksia saati sitten pukeutua.

Yritin valita mahdollisimman hienoja kuvia (ilmeellä) ja nimenomaan sillä kriteerillä että eivät oisi aikaisemmin netissä pyörineet. Jos välistä löytyy muokattuja kuvia, se meinaa sitä ettei mulla enää ole alkuperäisiä tallella.

Ensimmäisessä osassa käsittelen ikävuodet n. (6)13-17.

Tahdon tollaset aurinkolasit kesäksi kiitos

1. Tässä on siis MINÄ 6 vee. Ihan söpö. Toi mekko uuh. Oli vissiin jotain äidin lapsuusvaatteita jos oikein muistan.
2. Ihan oikeen kolmetoista vuotta vanha. Kyllä huomaa nenästä kuka on kyseessä. Näytän vieläkin melkein samalta. Mulla oli tuolloin tapana vetää (rasvaiset) hiukseni päätä myöten ja jotta ne kunnolla pysyy niin niin piti olla miljoona pinniä. Mieluiten sellaisia värikkäitä glitterblingkirakira. Tyylikästä.

Oon aina osannut muokata kuviani

3. Tää piti laittaa erikseen kun oli niin hieno! Minä 14 v. En saanut oikeasti meikata noin niin oli sitten pakko vetästä jollain alkeellisella kuvanmuokkausohjelmalla noi mustat huulet yms. Hiukset ei ollu ikinä likaiset haha. Mutta toi oli kyllä sitä aikaa kun tuntu et hiukset öljyyntyi heti suihkun jälkeen. Ei oo noita aikoja ikävä ollenkaan.

Ihan oikeesti mustat huulet!

4. Tässä alkaa näkyä jo pientä ernuuntumista. Mustat huulet piti olla tosin. Muistan kuinka töhräsin noi huulet heti kun ei ollut ketään auktoriteettiä omaavaa aikuista lähettyvillä. Kaupungilta kotiin tullessa piti putsata sitten (mieluiten vielä tyyliin bussissa tms.).
5. Ja sieltähän se pikkuernu kuoriutui! Hiuksetkin lyheni sopimaan enemmän tuohon tyyliin. Ei sovi oikeen toi ilme ja ele yhteen. Mut ei se mitään ku piti olla niin cool ja kawaii samaan aikaan. Japani oli tosi kiva juttu.

Osaan näköjään kans hymyillä

6. Taas näitä ihania shopattuja kuvia. Ku Mana oli niin cool ja ihana niin pitihän sitä omistakin kuvista se nenä saada piiloon.
7. Ah tää on ihana. En oo ihan varma mikä tää mun "tyyli" oli. Piti jotenkin itse yrittää soveltaa noita ernujuttuja kun mulla ei ollut varaa mihinkään backstreet-laatukuteisiin. Porukoilla on toi ankkasateenvarjo vissiin vieläkin.
8. KULMAKARVAT! Herranjestas. Yleensä mulla oli hiukset peittämässä tota kohtaa mutta voi luoja. Voi. Luoja.
9. Joo lapsi on terve kun se leikkii, mutta olin tossa kai just päässyt kahdeksannelta luokalta. Aaahh raitasukat.

NARUTO OLI IHA PARAS :D

10. Meen ihan lukkoon ku ajattelenki sitä että oon ylpeenä kulkenu kaupungilla Narutopanta kaulassa tai vaikka missä (päässä, reidessä, laukussa, kaikkialla). Ja noi lasit.. Oli jotain +3.00 lukulasit, mutku mutku Miyavilla oli samankaltaset jossai kuvassa nii pakkohan munki oli sellaset hommaa. Ei ollu tuolloin vielä näitä "imagolaseja".
11. Hei noi levinneet kajaalit on ihanat. Huomaa että alkoi toi japanivillitys vähän laantua (tai niinhän sitä luulisi, odottaaka vain!).
12. Tuohon aikaan mulla oli kaikki kuvat näitä hiuksetsilmilläahelämäonniinkamalaa-otoksia. Ou mai oon muuten 15 v. näissä kuvissa!

Meni numerot sekaisin, antakaa anteeksi

19. Dramaattinen meikkikokeilu!
20. Vihaanelämää-angst
21. Huomasin muuten just äsken, että kaikissa näissä tän ajan kuvissa on tuo sama huivi. Tapasin nimittää sitä ernu- tai emohuiviksi tuolloin. Ernuhuivi-nimitys jäi.
22. Olin basisti bändissä. (en oikeesti ollut mikään kummoinene soittaja) Ja rakastin noita pääkallotennareita. Backstreet-laatua. Korjailin niitä jesarilla kun alkoi pohjat halkeilemaan. Noi haisi ihan karmeelle. Muistan kuinka äiti heitti noi roskiin (poissaollessani) heti kun olin hommannut ekat converseni. Se ei kestänyt noita. En ymmärrä miksi.

13. Kanan ensimmäinen keikka muistaakseni. Oon tosi tyylikkäänä. En usko muuten ketään joka väittää tosissaan tykkäävänsä Kanan musiikista. Voi luoja. Tai no joo. Tulihan tuolloin kuunneltua mitä ihmeellisempiä bändejä ja artisteja.
14. Pinnit ristissä otsalla. Siitä tuli mun tunnusmerkki joksikin aikaa. Sain silleen hyvin pysymään noi ohimolta vedetyt hiukset niin ettei ne tulleet koko ajan silmille.
15. Kun olin niiiiiiin emoangstyhyy niin minkä takia mulla ei ollut mustia hiuksia? Äiti ei antanut värjätä. Oli pakko tyytyä ruskeeseen.

Pinnejä. Niin paljon pinnejä.

16. Huomatkaa toi ihana saatanallinen katse. Tosi söpöä. Toi pinnikypärä oli aika.. eh..
17. Oho oho mähän hymyilen.
18. Pinnien määrä vaan kasvaa. Nyt ymmärrän minkä takia ihmiset tuijotti mua julkisilla paikoilla. Kyllähän tuo vähän hölmöltä näyttää.

23. Meillä oli ysin lopussa TET-jakso, jonka itse vietin Tiimarissa. Enkä näköjään silloinkaan voinut elää ilman pinnikypärääni. En yhtään ihmettele, minkä takia ihmiset ei tulleet multa kauheasti apua kyselemään.
24. Olin tuona kesänä jenkeissä Texasissa, joka aiheutti pientä "normalisoitumista". En ottanut mitään superernureleitä mukaan ja pinnitkin jäi. Pelkäsin liikaa, että ne rupeaa hälyttämään lentokentällä tarkistuksessa hehe.
25. Ei, en äkillisesti värjännyt hiuksiani (kyllähän tuosta huomaa että se on peruukki). Oli ei eka, vaan toinen "cosplayni". Nolo olin.

Aina yhtä edustavana

26. Ehdin kesän 2007 aikana innostua gangurosta gyarusta, mutten osannut. Ihana toi valkoinen luomiväri. Sitä on kaikkialla. Oli muuten ensimmäisiä kertoja kun edes käytin luomiväriä. Sitäkään en ymmärtänyt, että gyaruilussa olis pitänyt luopua noista ernukulmakarvoista.
27. Toinen Kanan keikka. Ensimmäinen keikka, johon itse jonotin läpi yön. Kuumeessa. Tuossakin on tuota valkoista luomiväriä. Kaikkialla. Ja hei apua mikä toi lippa on.
28. Muuten ihan kiva mut noi kulmat. Itse pidin niitä ihan normaaleina ja oikein kivan näköisinä.

29. Oon tässä jo 17 v. Tässä taitaa muuten olla myös viimeinen kerta kun ihan kunnolla "ernuilin". Taas toi ihana katse "suoraan helvetistä perkele". Tuossa on myös ilmeisesti ekan kerran ihan oikeesti mustat hiukset. Blondilla raidalla kun Hello!Projectin Ogawa Makotolla oli sellainen joskus kans.
30. "Oonko nyt tarpeeks kawaii?" Noi vaaleenpunaiset leggingsit sai mun jalat näyttää.. joo.
31. Pistin tän vaan ilmeen takia.
32. Tässä kohtaa yritin ottaa "gyarun" vähän vakavammin ja yrittää kovemmin. En silti jättänyt niitä ernukulmakarvoja. Saati "lokinpaskasilmiä". Eikä tota nyt oikeen gyaruksi voisi kutsua. Ei ollut ees irtoripsiä.
33. Mutta yritin silti.

34. Ja yritin. Tuo taitaa olla samalta päivältä kun oli ekat lukion kevätjuhlat.
35. Lievensin vähän silmämeikkiä.
36. Paitsi että kokeilin manbaa. Tuo kuva on tuottanut kauhun hetkiä monille ihmisille. Kuva on ehkä saattanut olla silloisessa gyaru_fucks-yhteisössä. En ihmettelis. Kuvassa myös esillä silloin uutukaisen uudet pidennykset. En halua hiuspidennyksiä enää koskaan. Kiitos ei.
37. Kulmakarvoja lukuunottamatta aloin näyttää jo melkoisen ihmismäiseltä.

Siinä olikin sitten tämän postauksen viimoset kuvat. Jatkan tätä varmaan vielä 1-2 postauksen verran.
Pitäkää kivat viikonloput!