Kuumehoureinen rage

Kirjottelen Traconista myöhemmin. Nyt jotain ajankohtaisempaa.
Sain coniruton. Ei ole ensimmäinen eikä varmasti viimeinen kerta. Viime vuosi oli itseasiassa ainoa vuosi aikoihin kun en ole sairastunut conin aikana tai heti conin jälkeen.

Muksuna oli ihan jees olla pikkunuhassa kun sai olla pois koulusta ja kattella piirrettyjä yms. Nyt sairauden takia poissaolo lähinnä vituttaa. Suunnattomasti. Ärsyttää kun olisi paljon tekemistä mut keho ei vaan jaksa.
Ja itsehän en kuulu niihin urpoihin jotka menevät kipeenä kouluun/töihin tartuttamaan tautinsa kaikille muillekin.
Kai te nyt hyvät ihmiset ymmärrätte et jos teetätte koko ajan hirveesti hommia kuumeisella ja väsyneellä kehollanne niin se paraneminen vaan pitkittyy ja pahimmassa tapauksessa saa vielä pahempia pöpöjä jälkitautina.

Kipeenä ollessa ärsyttää myös yksin asuminen.
Muistan sairastaneeni angiinan muutamia kuukausia sen jälkeen kun olin muuttanut omilleni. Oli tuskaa kävellä pakkasessa 39 asteen kuumeessa reilu kilsa lähimmälle apteekille nappeja hakemaan. Tuskaisaa. Varsinkin kun mulla jo se 37 astetta vetää pään ihan sekaisin (omaan vissiin aika alhaisen normilämpötilan).
Nykyisessä asuinpaikassa apteekki ja kauppa ovat onneksi muutaman minuutin kävelymatkan päässä, mutta kyllä se silti vituttaa kun ei ole täällä ketään joka marssisi hakemaan ne napit mun puolesta.
Sitäkin mietin että apua jos mulle sattuis jotain vakavampaa. En tunne täällä ketään joka omistaisi auton ja olisi heti "käytettävissä". Ja plussana vielä, mitä jos olis niin vähän rahaa ettei vaan vois tilata taksia.
Sit ois pakko lähteä julkisilla ja toivoa ettei matkan varrella satu mitään.

Ja sitten vielä.. mitä helvettiä kipeenä tehdään. Väsyttää niin paljon etten jaksa oikeen keskittyä mihinkään (poissulkee pelaamisen, yritin jo).
Oon nukkunut ihan ihmeellisiin aikoihin. Yöllä tuo ei oikein onnistunut koska jumalauta yskä. Nyt oon sitten päivällä nukkunut parin tunnin pätkissä niinä hetkinä kun yskä vaivaa vähän vähemmän.

Onneks tää tauti alkaa jo vähän hellittämään. On huomattavasti parempi olo kuin eilen. Toisaalta mulla taudit yleensäkin kestää vain sen 2-3 päivää.
Kattoo saisko lopetettua ton tupakoinnin tähän samaan syssyyn. Oon tänään polttanut yhden, eilen kaksi. Ihan hyvältä näyttää.

Hieman myöhästynyt reissupäivitys

Hieman vaan. Ottaen huomioon sen, että palasin Suomeen yli kuukausi sitten.
Heti reissun jälkeen ei edes huvittanut kun vitutti liikaa palata tylsään ankeaan synkkään Suomeen.
Myöhemmin ei oikein ollut aikaa. Olin koulun alkamisesta ensimmäiset kolme viikkoa "samanaikaisesti" töissä ja koulussa. Eli siis aina kun töistä oli vapaata, olin koulussa. Nyt kun oon ehtinyt rauhoittua niin jaksaa taas päivitellä tätäkin.

Koko reissun kuvasaldo oli vaivaiset 20 kuvaa plus ne mitä kummitätini otti ollessani hänen luonaan. Olin päättänyt, että turha kuvailla kauheasti mitään maisemia yms. kun kuitenkin palaan vielä sinne.
Glasgown pysähdyksen aikana/jälkeen päätin muuttavani sinne, kunhan olen ensin koulusta valmistunut.

Aloitetaan!

Saadakseni lennot mahdollisimman halvalla, jouduin hieman joustamaan matkustusaikojen suhteen. Tämä meinasi käytännössä sitä, että menomatkalla vietin yhden yön Amsterdamin lentokentällä.
Olisi ollut hirveän kiva lähteä katsastamaan kyseistä kaupunkia, mutta lentoni oli perillä paikallista aikaa muistaakseni vähän ennen klo 21.
Kenttä oli aika loistava tällaiselle köyhälle reppureissaajalle. Ainakin yksi kahvila oli läpi yön auki. Olin myös lukenut, että McDonalds olisi ollut auki 24/7, mutta ensimmäisten havaintojeni mukaan tämä ei pitänyt paikkaansa.
Paluumatkalla tietenkin tajusin, että terminaalissa jossa olin, oli kaksi mäkkiä. Toinen näistä tietenkin oli se jota en silloin yöllä löytänyt ollenkaan. Tyhmä minä.

Olin päättänyt, että valvoisin koko yön, tyhmä kun olin. Tämä ei kuitenkaan käynyt toteen, sillä aamuyöstä iski armoton väsymys. Suurimman osan hereilläoloajastani vietin kahviossa tai tupakkakopissa. Tylsää oli eikä tee kyllä ihan heti uudestaan mieli viettää yötä kentällä.

En näytä yhtään väsyneeltä

Yritän olla postailematta liikaa jo instagramiin postattuja kuvia. 

Kulttuurishokki iski tietenkin heti päästyäni Glasgow:n. Olin odottelemassa bussia Invernessiin (jossa kummitätini oli vastassa odottamassa) ja yhtäkkiä ventovieras nainen tuli juttelemaan. Naisen mukaan tämä oli ihan yleistä siellä päin maailmaa, mutta epäsosiaaliselle suomalaiselle tämä oli tietenkin kamalinta mitä ikinä voi tapahtua.
Reissun vikoina päivinä uskalsin itsekin harjoittaa tätä small talkiksi kutsuttua ihmeellistä asiaa.

Olin siis viikon ajan kummitätini luona Elginissä (opettelemassa paikallisten tavoille). Alkuun oli aika outoa kun kaupan kassalla joka kerta myyjä rupesi kyselemään kuulumisia yms. Onneksi näillä oli suurimmassa osassa isoja marketteja itsepalvelukassat. Aina ei vaan jaksa olla sosiaalinen.
Hauskinta oli tietenkin kun eräänä päivänä kävin monessa kaupassa peräkkäin ja joka myyjälle kerroin samat kuulumiset uudestaan ("oon Suomesta, teiän rahat on outoja, sori jos kestää, viittisitkö sanoa uudestaan").
Jouduin aika useaan otteeseen pyytää ihmisiä toistamaan sanomisensa kun ei siinä vielä mitään että skottiaksentti kuulostaa vähän erilaiselta verrattuna esim. englantilaisiin, mutta olihan näillä tietty myös alueittain toisistaan eroavia murteita. Glasgowssa ei aina puhuttu samalla tavalla kuin Elginissä.
Elgin ei ole mikään jättisuuri kaupunki, joten useimmista oli tosi ihmeellistä että joku suomalainen on sinne asti vaivautunut tulla.
Rahaa en kauheasti Elginissä ollessani käyttänyt, sillä olin päättänyt säästää vikojen päivien Glasgow-stoppia varten.

Ois varmaan pitänyt jättää toi kauppakassi sivummalle

Käytiin kummitädin kanssa eräänä tuulisena päivänä Elginin high streetillä shoppailemassa ja metsästämässä mulle hiusväriä. Oli muuten aika haastavaa löytää mitään erikoisempia suoravärejä mistään. Edes kampaamoista.

Pakollinen turistikuva

Viikko vierähti kuin hujauksessa ja oli aika lähteä takaisin Glasgow:n.
Lähtiessä kävi sellainen iloinen sattuma, että juna Elginistä Invernessiin oli iloisesti n. tunnin myöhässä. Tämä meinasi tietenkin sitä, että myöhästyin bussista, johon olin jo ostanut lipun ennen reissuun lähtöä. Ainoa bussi joka olisi ollut ihmisten aikaan perillä maksoi 20 puntaa (se oli aika paljon matkasta, jonka olisi voinut saada kympilläkin). Matka kesti normaalin 3,5 sijaan lähes 5 tuntia bussin kiertäessä kaikki mahdolliset skotlantilaiset pikkukylät.
Ainakin maisemat olivat katsomisen arvoisia ja näin jopa pari linnaakin.

Pakollinen maisemakuva bussista

Glasgowssa majoituin Euro Hostelissa. Ei maksanut paljoa (olin 14 hengen huoneessa) ja paikka oli yllättävän hyvässä ja siistissä kunnossa.
Ensimmäisen päivän ohjelmaan kuului kiertelyä, paikkoihin tutustumista, ruokaa ja illalla erään paikallisen sateenkaariklubin katsastaminen.
Yökerho, jossa kävin oli oikein mukava, joskin vähän pieni. Hinnat eivät olleet päätä huimaavia (ei siellä missään ollut kauhean kallista ainakaan kun vertaa Suomeen). Onnistuin heti saamaan juttuseuraa paikallisista, mikä tietenkin omilla sosiaalisilla taidoillani on aikamoinen ihme.

Seuraava päivä oli the shoppailupäivä. Prioriteettina oli tietenkin kaupat, joita ei täältä löydä esim. Urban Outfitters, Forever21 ja American Apparel. Pakko oli myös käydä erässä liikkeessä, jossa myytiin pääasiassa Killstarin vaatteita.
Kävin myös ihan mielenkiinnosta H&M:ssä, mutta päätin etten ostaisi mitään sieltä kun täällä on kuitenkin samat jutut. Kuinka väärässä olinkaan.

TARDIS!

Poliisiboksin takana on kiva tarina. Kävelin tosta aamulla ohi ja olin suurena Doctor Who-fanina tietenkin ihan tohkeissani. Myöhemmin päivällä kävellessäni siitä uudestaan huomasin että boksi olikin jäätelökioski! En tykkää jäätelöstä, mutta jos tykkäisin niin olisin varmasti ostanut.

H&M:ltä ulos astuessani törmäsin tällaiseen jännään kulkueeseen.

Kännykällä saa niin laadukkaita kuvia.

Materianhimoni ehdyttyä käteen jäi vielä hieman ylimääräistä ja päätin siis etsiä jotain kivaa ravintolaa.
Päädyin hostellini lähellä olleeseen sushipaikkaan (se oli ainoa lähistöllä oleva paikka josta sai takoyakia). Astuessani sisään yllätyksekseni huomasin tämän olevan kaiten zushi-ravintola.
En tietenkään ole koskaan käynyt vastaavanlaisessa paikassa joten kaikki oli minulle uutta ja ihmeellistä.
Mua palvellut tarjoilija kysyi olenko suomenruotsalainen kertoessani olevani Suomesta. Kaveri harmitteli kovasti kun hän osasi kuulemma jonkin verran ruotsia. Menin sitten typeränä mainitsemaan että meille opetetaan ruotsia koulussa ja koko loppuajan tyyppi puhui mulle ruotsia.

Niin söpö takoyakiannos

Kävin vielä illalla kiertelemässä. Piti kauheasti kuvia ottaa mutta otin lopulta tasan yhden.

Se kuva

Kolmantena päivänä oli aika lähteä takaisin Suomeen. Mulla oli kauheita vaikeuksia saada laukku kiinni, mutta käytin hyväkseni klassista laukunpäälleistumistemppua. Toimi.

Paluumatkalla vietin Amsterdamissa vain pari tuntia. Hyvin ehdin tosin käymään Starbucksissa. Olin käynyt aamulla Glasgown kentän sellaisessa. Ja sitä aikaisemmin useaan otteeseen muissa Starbuckseissa reissuni aikana.
Kävin niissä ihan luvattoman monta kertaa. Olivat muuten paljon halvempia kun meidän lentokentällä oleva.

Niin hyvää jäämochaa

Koneen laskeutuessa Suomeen vitutti armottomasti. Ja suretti. Olin ehtinyt tottua jo iloisiin puheliaisiin ihmisiin ja väärän puoleiseen liikenteeseen.
Suunnittelin heti jo seuraavaa reissua, jonka tulevaisuus on tosin melko hatara. Vanha läppärini sanoi itsensä irti viime viikolla ja kappas kun sinne meni lentolippurahat. Mutta minkäs teet.

Pistän tähän loppuun vielä muutaman kuvan viime viikoilta.

Oli liian kaunis naama

Killstarin pipo on ollut kovassa käytössä, samoin F21:n kaulakoru. Paidan haalin Urban Outfittersiltä, leggingsit jostain marketista (en muista mistä) ja ihanat niitticreeperit jostain halpakenkäkaupasta.
Huomasin reissussa että siellä päin oli ihan normaalia käyttää leggingsejä housujen korvikkeena. Sääli, että täällä asia on toisin.

Naamasensuuri jatkuu

Viimeisen työpäivän kunniaksi halusin pistää jotain vähän erikoisempaa päälle. Ruusupanta on itse tehty.

Kulmakarvat ei näköjää ollu niin symmetriset kuin olin kuvitellut

Oon ihan rakastunut tuohon uuteen peruukkiini. Vaikkei se tosin ollut sellainen kuin odotin (ebay:ssä sattuu ja tapahtuu), mutten siitä paljoa maksanut ja talkin jälkeen se oli oikein käyttökelpoinen.

Viikonloppuna ois Tracon ja luulen etta instani täyttyy Tracon-päivityksistä.