Tuntuu vähän hankalalta kirjoittaa jotain järkevää näin kahden viikon tauon jälkeen. On jotenkin sellainen tunne, että pakko summata tapahtumat tässä nyt ja heti.
Mutta koska olen niin vallankumouksellinen, en sitä tee. Sen sijaan aion jatkaa niin kuin mitään paussia ei olisi ollut.
Eilinen.. Eilen matkustin junassa taas vähän päälle kuutisen tuntia. Takaisin tänne pk-seudulle.
Olin aikaisemmin (torstaina siis) mennyt Liminkaan. Lähinnä viettämään perjantaisia läksiäisiäni.
Torstain junamatkalla joku idioottii yritti sadannen torjumiskerran jälkeen iskeä minua. Tyyppi (, joka oli muuten varsin mukavassa tuiskeessa) vain liimautui seuraani ja koska olen kohtelias, ei minulla ollut sydäntä sanoa suoraan, että ukko voisi puolestani painua vaikka vittuun.
Kaikista pahinta ehkä oli se, että kyseinen mies jäi vasta samalla asemalla kanssani pois.
Sain karattua, kun huijasin meneväni vessaan ja karkasinkin vaunuuni.
Junan pysähdyttyä Oulussa, vielä asemallakin tyypin nähdessäni, yritin livahtaa niin nopeasti ja huomaamattomasti kuin pystyin. Onneksi olen ninja, sillä se toimi.
Perjantaina oli tosiaan ne läksiäiset. En jaksa niistä mitään enempiä selitellä. Paikalla olleet tietävät mitä kaikkea tapahtui. Itselläni oli varsin mukavaa. Toivottavasti oli muillakin.
Voisin kuitenkin ihastuttaa teitä kuvalla jonka itsestäni otatutin alkuillasta.
Kännykässäni on mahtava kamera.
Lauantaina lähdin aamusta takaisin ja kyllähän siinä itku pääsi kun juna Oulusta lähti. Pääsi ihan sopivan pitkä itkukin.
Tälläkin matkalla joku tuntematon tuli juttelemaan minulle junassa. Tämä kyseinen kaveri oli kuitenkin huomattavasti mukavampi tapaus.
Nyt olen siis turvallisesti päässyt porukoille... ja ja ja... no tänään aamulla katsoin lastenohjelmia ja sitten söin. Ja sitten olin koneella. Tälläisiä päiväni täällä lähinnä ovat. Ovat siis ellen ole tapaamassa kavereita tms.
Pahoittelen mahdollisia kirjoitusvirheitä, nousin juuri päiväunilta.
uskallankohan tulla edes juttelemaan jos joskus törmään suhun jossain :S
VastaaPoista